Lounan luonnetesti (LTE)

Minusta sen lisäksi, että on mielenkiintoista tietää ja tuntea oma koiransa, niin tärkeää kasvatuskäytössä, että myös muut näkevät koiran suht samalla tavalla. Ollaan aiemmin käyty Lounan kanssa rotukatselmuksessa, jossa on oma luonneosionsa ulkomuodon lisäksi. Lounan rotukatselmuksen ulkomuoto-osio on jalostustietokannassa nähtävillä, mutta tuo luonneosio löytyy vain Barbet Finlandin -verkkosivuilta. Luonnetestauksissa mietin pitkään LTE:n ja MH-luonnekuvausten välillä ja periaatteessa mitään suurempaa syytä sille, miksi juuri LTE ei minulla ole. Molemmat vaikuttivat täysin päteviltä ja varteenotettavilta. Lähipiiristäni löytyy LTE:n käyneitä koiria, joten tuttuus oli myös merkittävä seikka. Oltiin odotettu kokeita tähän meidän lähelle ja aiempina kertoina oli Lounalla juoksut tai pennut, niin nyt tärppäsi - ei ollut kumpiakaan ja saatiin paikka!

Koe muodostuu eri osioista, jotka tehdään putkeen. Edellisen koe suoritus tultiin katsomaan, niin tiedettiin, missä rata menee ja miten se kuljetaan. Tuomarin loppupuhuttelu kuultiin myös, joten oli hyvä tieto myös ensikertalaisena, minne, missä ja miten mennään. Kaikki, jotka minua myös tuntevat, niin tietävät meillä suurin haaste on siinä, että ohjaaja osaa tehdä asiat oikein. Koira kyllä toimii. Ohjaajana minä olen aktiivinen ohjaamaan niin puheella kuin käsilläni hyvin luonnollisesti pienillä eleillä ja koira on myös oppinut niitä odottamaan. 

Ensimmäisenä oli tuomarin puhuttelu, jossa kerroin koirastani, hänen normaalista elinympäristöstään ja onko jotain, mitä nyt huomioitaisiin kokeessa. Koiran leikkiä arvioitiin tässä yhteydessä. Olin jo ennalta sanonutkin, että meidän Louna ei oikein leikeistä välitä, vaan noutaa, vetää tai etsii. Ja tämä vahvistui - tuomarin kanssa viis veisasi uusista leluista tai kotoa mukaan otetusta dummystä, mutta kanssani sitten lähti hieman vetoleikkiin mukaan. Noutoa esiteltiin siinä myös, koska sehän se Lounan mielestä parasta leikkiä vasta on! Tämä oli mukava startti, kunnes sitten mentiin keskelle hiekkakenttää odottamaan ensimmäistä osiota.

Ensimmäisenä koeosiona oli alun jälkeen kelkka. Kelkka oli meidän edessämme reilusti ja seistessämme kentällä vedettiin kelkkaa meitä kohti. Louna oli alkuun tosi ihmeissään, ei välittänyt, mutta kun kelkka ylitti peltilevyt ja kuului meteli, niin johan alkoi haukku! Alkuun tuntui olevan rohkeutta, mutta kun kelkka lähestyi, niin oli ohjaajan takana parempi paikka. Kun kelkka oli vieressä, niin unohtui kokonaan, että se oli jännä ja sitä haisteltiin ja tutkittiin ihan hyvällä draivilla!

Kelkan jälkeen siirryttiin kulkemaan kohti kentän toista päätyä. Päädystä tuli Lounalle vieras ihminen aggressiivisella asenteella kepin kanssa kohti, aivan kuin hyökäten. Jo kaukaa meille huudettiin "seis!" ja sitten pysähdyttiin. Louna seurasi tilannetta tosi pitkään, mutta henkilön lähestyessä olisi mielummin poistunut paikalta, kuin jäänyt. Kun sama henkilö palasi uudestaan lähestyttävällä ja ystävällisellä asenteella, ei muistettu enää aiempaa ollenkaan.

Kun edellisestä kohtaamisesta oli selvitty, niin siirryttiin "rataosuuteen". Tässä lähdettiin kulkemaan yhdessä vapaalla hihnalla ja ensimmäisenä maasta nostettiin haalariasu eteemme nopeasti. Louna oli hyvällä sykkeellä ja selvästi säikähti, mutta olisi heti halunnut mennä tuota maahan tippunutta haalaria haistelemaan. Kuljettiin kuitenkin tästä poispäin ja palattiin kulkien vain tämän ohitse. Siinä vaiheessa Louna kuitenkin taktisesti siirtyi toiselle puolelleni, ettei tarvinnut haalarin kanssa tehdä enää tuttavuutta! Haalarin ohi kun mentiin, niin viereiseltä liuskalta takaamme pudotettiin metallitynnyri vierimään ohitsemme, joka ei Lounaa hätkäyttänyt ollenkaan (liekkö lapsiperhearki aiheuttaa sen, että tämä oli ihan perussettiä!?). Palatessamme haisteltiin yhdessä tynnyri ja haalari ja jos oli jotain pelkoa tullut, niin sitä ei enää tuossa hetkessä ollut nähtävillä ollenkaan.

Seuraavaksi siirryttiin pimeään rakennukseen. Louna jäi ulkopuolelle ja minut vietiin rakennuksen perälle istumaan pimeään. Rakennuksen sisällä oli lattialla pressua ja tuoleja, joten koiran piti uskaltaa tulla niiden ohitse minua etsiessään. Odotin, että tämähän nyt on helppo homma, mutta mitä vielä! Louna tuli pressujen ja tuolien ohitse, kaikki näytti hyvältä, mutta sitten tuli joku näkymätön este ja pidemmälle ei uskaltanut! Louna kiersi tätä kehää ehkä noin 3-4minuuttia ja me odoteltiin, että uskaltaisiko ja lopulta minun pyydettiin selvittävän kurkkuani ja yskäisevän tai muutoin tekevän pienen äänen. Toistin tämän kaksi kertaa, kun ensimmäinen "krhmhmm" olikin minulta pelkkää muminaa ja sitten Louna juoksikin suoraan minun luokse! Tämä oli kaikista yllättävin päivän tulos, sillä tähän asti ollaan hyvin itsenäistä koiraa kotona kasvatettu, mutta tässä näkyi, miten tarvitsee kuitenkin ihmistä jännässä paikassa. Toki hyvin pieni kannustus riitti, mutta silti toiminnassa ne ihmisen ohjeet ja tuki ovat tarpeen.

Rakennuksesta Louna vietiin suoraan viereisen katoksen seinään kiinni, noin 1m hihnaan. Minä poistuin paikalta ja Louna jäi yksin. Tässä kohtaa tuomari tuli uhkaavana Lounaa kohti ja huitoi kepillä ja käyttäytyi arvaamattomasti. Louna istui paikallaan kuin tatti, eikä hänellä ilmekään värähtänyt. Vasta noin parin metrin päässä koirasta Louna teki oman liikkeensä ja aloitti todella voimakkaan murinan ja päästi tiukkaa haukkua (tässä kohtaa koko hammasrivistö oli tarkasteltavina). Tuomari poistui, heitti kepin ja käveli lähes heti takaisin Lounaa kohti ja Louna aloitti heiluttamaan häntäänsä ja päästi hänet rapsuttelemaan ihan kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan! Tämä oli toinen yllättävä asia päivässä, sillä ollaan aina kuviteltu, että ei varmasti noin helpolla "päästäisi irti" kokemustaan, mutta tuo oli kuin kytkimestä olisi painanut. Tuomari myös loppupuhuttelussaan kuvaili tätä niin, että Lounalla on selkeä "puolustamispalikka", jota osaa käyttää todella hienosti. Uhkaavassa tilanteessa ottaa tämän käyttöön vasta, kun on se viimeinen hetki, mutta muutoin pystyy seuraamaan tilannetta rauhallisesti todella pitkään. Kehui tässä yhteydessä myös tuota tilanteesta irroittautumista. Se todella oli kuin kytkimestä napsauttamalla ohitse! 

Viimeisenä oli laukaus. Kävelimme ihan muittamutkitta kentän keskustaan, kartion kierrettyämme tuli ensimmäinen laukaus ja Louna reagoi tähän pysähtymällä ja nostamalla katseensa taivaalle. Lähdimme jatkamaan kävelyä ja kun pysähdyttiin saatiin toinen laukaus ja tuohon Louna ei enää reagoinut.

Sellainen päivä oli meillä syksyisessä koepäivässä, joka oli alle tunnissa meidän osaltamme ohitse. Louna sai kokeesta yhteensä 99 -pistettä ja luonteen ihannekuvaus istuu myös barbetien profiiliin, mikä oli tietenkin itselleni se keskeinen tieto, mikä vahvistui omiin havaintoihini. Saimme uutta tietoa, mutta myös paljon uusia ajatuksia, joita voidaan nyt toisella tavalla huomioida koiran koulutuksessa.

Mahtava kokemus kaikkinensa, jota suosittelen kaikille koirien omistajille ja ehdottomasti kasvatustyöhön käytettäville koirille. Sen verran kiinnostunut olen itse koirien luonteista ja toiminnasta, että tulen varmasti viemään kaikki minun koirani jatkossakin testattavaksi. Kiitos vielä täälläkin järjestäjille ja mukaville tuomareille!

(Valitettavasti en saa tälle alustalle ladattua videoita, jotka olisi ollut hieno laittaa tänne myös kaikkien nähtäville!)