Ihania suunnitelmia tiedossa!

Niin se on vain vuosi vaihtunut ja uudet kuviot käynnistyneet. Meillä hujahti tammikuu aivan täydessä vauhdissa ja hulinassa, jossa on tehty taas hurjasti kaikenlaisia suunnitelmia tälle vuodelle. Koirat onkin olleet aivan innoissaan, kun on on useampia rapsuttelijoita käynyt kylässä ja nämä verkkosivutkin ovat kaatuneet jo kahtena kuukautena peräkkäin kävijämäärien ylittyessä. Tämä on ollut hurjaa, sillä olen pitänyt tätä sivustoa omana "koirapäiväkirjanani" ja keinona viestittää omasta toiminnasta ja koiristani mahdollisimman avoimesti. Kiitos siis sivuilla käyneille! On mukava huomata, että barbeteista ja kasvattajista ollaan kiinnostuneita ja yhteydenotoissa näkyy se, että on tutustuttu toimintaani ja koiriini jo ennalta. Omalta osalta minun pitänee kuitenkin verkkosivujen toimintaan reagoida, sillä tarkoitus on, että nämä sivut olisivat täällä avoinna luettavaksi kuukauden jokaisena päivänä. Kiirettä on siis pitänyt ja valitettavasti kaikille minuun yhteyttä ottaneille en ole edes ehtinyt vielä vastaamaankaan, kun ensisijaista on huolehtia nämä ihan perusasiat päivien ja viikkojen osalta pakettiin. 

On hurjan kiva tilanne, kun Lyylin kanssa ollaan tokossa päästy askeleita hyvin eteenpäin. Välillä tulee päiviä, kun on tahmeaa ja tuntuu kaikki olevan hankalaa, mutta kokonaiskuvaa katsoessa ollaan edetty hurjasti! Lyyli on saanut jo nyt hurjasti kehuja ja kannustusta, että kyseessä on tähän lajiin erittäin lupaava koira. Olen toki itsekin pistänyt merkille, että meillä meno on ollut todella nousujohteista, mikä osaltaan on motivoinut myös paljon tekemisessä. Lyylin luonteen seesteisyys ja meidän touhut epävirallisena seniorikoirakaverina sai meidät jo alun alkaenkin kaverikoirapolkua miettimään. Kaverikoirailuun kun vuosi pitää meidän vielä odottaa, niin löysin sattumalta karvakaveritoimintaa, johon jo pienempänä pääsisi osallistumaan. Katsotaan, saadaanko sieltä tänne kerrottavaa vai odotellaanko viralliseksi kaverikoiraksi hakua vielä. Tämä kuitenkin varsin kivan oloista ja erityisesti meidän neidille sopivaa puuhaa. Innolla odotellaan, miten soveltuvuustestit menee! Päästiin myös kennelkerhomme BH-kurssille, joten myös muita tavoitteita on asetettu meidän pikkutirpalle ja samalla uusia juttuja omistajalle!

Lounan kanssa ollaan aktivoiduttu ja vaihdettiin tokot nyt kokonaan rallytokoon ja voi jehna miten se onkin sujunut kivasti! Kyllä harmittaa, etten aiemmin tehnyt tätä päätöstä. Jotenkin yhdessä tekeminen meillä otti taas ison askeleen eteenpäin, kun löydettiin laji tokon tilalle, joka tuntuu tuovan meidän yhteisen toiminnan ja koiran luonteen vahvuudet esiin. Nyt kuitenkin hyvän startin ja treeniporukan löytymisen osalta joudutaan jättäytymään treeniporukasta kevään ja alkukesän ajaksi pois, sillä juoksut alkoivat. Meillä on pitkän pohdinnan jälkeen suunnitteilla katsoa, saataisiinko vielä pentuja meille hoidettaviksi ja vipeltämään ensi kevääksi. Ollaan saatu jo viime vuoden puolella hyväksytty jalostustoimikunnan puolto ja jännitetty (ja jännitetään edelleen), miten kaikki etenee. Elän tätä koiraeloa Lounan kanssa aina niin tiiviisti yhdessä, sydän avoinna ja odottavaisena, että koitetaan vain nauttia yhdessä joka hetkestä. Mutta olen kuitenkin niin onnellinen ja odottavainen yhdistelmästä Konnan (Deestelle Corona Konna) ja meidän Lounan kanssa. Heissä yhdistyy upeat ominaisuudet harrastamiseen ja rodun alkuperäiseen käyttötarkoitukseen, jonka lisäksi molempien luonteet ja ulkomuotovaateet ovat upeat. En malta odottaa - toivottavasti kaikki menee parhain päin.

Nyt keväälle olenkin tehnyt paljon ennakkoon suunnittelua sen osalta, että Lyylin kanssa tavalliset treenimme pystyisi jatkumaan ja ennätettäisiin muutamissa junnukehissä vielä pyörähtämään myös. Lyyli joutuukin omien hallitreeniensä ja näyttelyidensä takia olemaan poissa kotona jonkun aikaa, jos tiineys ja pentuaika menee odotetusti Lounalla. Mutta kuten arvata saattaa, ei toistaiseksi ollut hankaluutta löytää Lyylille hoitopaikkaa, jossa saisi riittävästi rapsutuksia osakseen! Nähtäväksi jää, miten lopulta maltan olla itse erossa hänestä, mutta uskon, että näin saadaan meille molemmille tärkeää oppia myös elämästä erossa toisistamme. Sitä kun ei meillä ole ollut. Hän on kyllä myös sellainen sydänkäpynen, että kun on vain tuossa kivenheiton päässä kuukauden ajan hoidossa ja saan hänen kanssaan käydä treenaamassa kuitenkin, niin selviämme tästä mahdollisesta "koitoksesta" oikein hyvin ja mitään ylimääräisiä pöpöjä ei kotiin tulisi. Ja toki, jos sattuisi saamaan riittävät sertit valioitumiseen nopeasti, niin en päästäisi häntä lopulta minnekään tai ainakin ottaisin takaisin kotiin nopeammin. 

Mutta tätä tämä elo meillä on; isoja suunnitelmia ja eteneviä treenejä, joiden vastapainona seesteisiä kotipäiviä. Sopivasti siis jännitystä tulevaan, pitkän tähtäimen suunnitelmia ja hetkessä elämistä. Koitan aktivoitua täällä sivuillakin kirjoittelemaan nyt kuulumisia aktiivisemmin, kun kerrottavaakin on muustakin, kuin yksittäisien kylttien tai käskyjen oppimisesta, rokotuskäynneistä tai pitkistä sunnuntailenkeistä. 

Ihanaa alkanutta viikkoa siis kaikille!